Korttipelit — suosituimmat suomalaiset pelit ja niiden säännöt

Suomalaiset korttipelit yhdessä: pasianssi yhdelle, paskahousu, läpsy, seiska, marjapussi ja kasino seurueelle. Vertailutaulukko, pelikohtaiset pikasäännöt sekä parhaat korttipelit kahdelle ja lapsille — pasianssin täydet säännöt löydät omilta sivuiltamme.

Korttipelit lyhyesti

Korttipelit ovat pelejä, joita pelataan korttipakalla – yleisimmin tavallisella 52 kortin pakalla, jossa on neljä maata (pata, hertta, ruutu, risti) ja 13 korttia maata kohden ässästä kuninkaaseen. Osa peleistä käyttää supistettua 36 tai 32 kortin pakkaa tai erikoispakkaa (Uno 108 korttia), ja pelit jaetaan neljään mekaniikkatyyppiin: yksinpelit, heittelypelit, tikkipelit ja keräilypelit.

Tämä sivu kokoaa yhteen suosituimmat suomalaiset korttipelit: löydät vertailutaulukon, lyhyet säännöt jokaiselle pelille ja erilliset osiot kahdelle pelaajalle sekä lapsille sopiville peleille. Sivuston erikoisala on pasianssi eli yhden pelaajan korttipeli, joka esitellään tässä lippulaivana ja jonka syvälliset ohjeet löytyvät omilta sivuiltaan.

Korttipelien neljä päätyyppiä

Korttipelit kannattaa hahmottaa mekaniikan kautta. Sama jaottelu auttaa valitsemaan pelin oikealle porukalle ja tilanteeseen.

• Yksinpelit – yhden pelaajan pelit, joissa pakka järjestetään säännöillä. Tunnetuin on pasianssi.
• Heittelypelit (shedding) – tavoite on päästä ensimmäisenä eroon korteista, esimerkiksi paskahousu.
• Tikkipelit (trick-taking) – pelataan tikkejä, joista korkein kortti tai valtti voittaa, esimerkiksi marjapussi.
• Keräily- ja settipelit – kerätään kortteja tai yhdistelmiä pöydältä, esimerkiksi kasino-korttipeli.

Osa peleistä rakentuu maakohtaisiin sarjoihin: esimerkiksi ristiseiska on latomis- eli rakentelupeli, jossa kortit ladotaan maittain riveihin seiskoista ylös ja alas, vaikka tavoite onkin sama kuin heittelypeleissä – päästä ensimmäisenä eroon kädestä. Eri peli on seiska, karistuspeli, jossa kortteja lyödään pinoon maan tai arvon mukaan ja seiskat toimivat maata vaihtavina jokereina.

Parhaat ja suosituimmat korttipelit

Suomessa suosituimpia korttipelejä ovat pasianssi (1 pelaaja, 52 korttia), paskahousu (2–6), ristiseiska (3–8), seiska (2–7), läpsy (2–8), marjapussi (4), kasino (2–4) ja mustamaija (3–5) – useimmat pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, ja Uno (2–10) suositulla 108 kortin erikoispakallaan. Alla oleva taulukko kokoaa pelaajamäärät, pakat ja ydinmekaniikan yhdellä silmäyksellä.

Parhaat korttipelit kärkilista

Paras peli riippuu seurueesta, mutta muutama nousee toistuvasti suosikiksi. Alla lyhyt kärkivalinta kahteen tilanteeseen.

• Netissä ja yksin suosituimmat: pasianssi (paras yksinpeli, ei vastustajaa tarvita), paskahousu (nopea heittelypeli porukalle) ja uno (selkeät erikoiskortit, sopii kaikenikäisille).
• Perinteiset suomalaiset suosikit: ristiseiska (helppo latomispeli), marjapussi (taktinen paritikkipeli) ja mustamaija (perheklassikko, jossa patarouvaa ei kaada mikään).
• Lasten suosikit: läpsy (reaktiopeli, ei pistelaskua) ja seiska, jotka oppii muutamassa minuutissa.

Korttipelien vertailutaulukko

Taulukko esittää sivulla käsiteltävät pelit. Pakan koko, pelaajamäärät ja pisteytys vaihtelevat alueittain ja seurueittain, joten taulukon luvut ovat tyypillisiä arvoja.

Pasianssi on listan ainoa varsinainen yksinpeli ja samalla suosituin yhden pelaajan korttipeli. Loput ovat seurapelejä, joista paskahousu, seiska ja uno toimivat sekä lapsille että aikuisille. Tarkemmat säännöt jokaiselle pelille ovat pikasääntöjen osiossa.

Pasianssi – suosituin yksinpeli

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa 52 kortin pakka järjestetään sääntöjen mukaan; tunnetuin muoto on Klondike, jossa kortit siirretään 7 pelipinosta neljälle perustalle maittain ässästä kuninkaaseen. Nimi tulee ranskan sanasta patience (kärsivällisyys) ja englanniksi peli on solitaire; Klondikessa noin 80 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa, ja käytännön voittoprosentti käännä-1:llä on noin 40–45 %. Pasianssi on tämän sivuston erikoisala.

Mitä pasianssi tarkoittaa

Pasianssi on klassinen yksinpeli, jota pelataan ilman vastustajaa. Yhdysvalloissa peli tunnetaan nimellä Solitaire ja Britanniassa nimellä Patience. Klondiken perusidea on yksinkertainen: pakka jaetaan seitsemään pelipinoon, joihin rakennetaan laskevia jonoja väriä vuorotellen, ja kortit siirretään lopulta neljälle perustalle maittain nousevassa järjestyksessä. Täydellinen, vaihe vaiheelta etenevä ohje on pasianssin säännöt -sivulla.

Pasianssin variantit

Klondike on tunnetuin, mutta pasianssista on kymmeniä muunnelmia, jotka eroavat vaikeustasoltaan ja läpäisyprosentiltaan. Varianttien väliset erot ratkaistavuudessa ovat suuria, ja tunnetuimmat luvut perustuvat ratkaistavuustutkimuksiin.

• Vapaakenttä (FreeCell) – kaikki kortit ovat alusta näkyvissä ja apuruutuja voi käyttää välivarastona; 99,999 % jaoista on ratkaistavissa — klassisista 32 000 jaosta vain yksi (#11982) on mahdoton.
• Spider – pelataan kahdella pakalla (104 korttia) ja rakennetaan maittain; yhden maan pelissä valtaosa jaoista (yli 90 %) on ratkaistavissa, neljän maan peli on selvästi vaativampi.
• Pyramidi – kortit asetellaan pyramidiksi ja poistetaan pareina, jotka summautuvat 13:een; tunnetusti vaikea pieneltä voittoprosentiltaan.
• Klondike – perinteinen pasianssi (noin 80 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa), pelataan käännä-1- tai käännä-3-versiona.

Draw 1 vs Draw 3

Klondikessa nostopakasta käännetään kortteja joko yksi (käännä-1 / Draw 1) tai kolme kerrallaan (käännä-3 / Draw 3). Käännä-1 on selvästi voitettavampi, koska jokainen kortti on saavutettavissa; käännä-3 on vaativampi, koska haluttu kortti voi jäädä kolmikon väliin. Kaikkien muunnelmien vertailu on pasianssin variantit -sivulla, ja taktiikat pasianssin voittovinkit -sivulla.

Korttipelit kahdelle

Kahdelle pelaajalle sopivia korttipelejä ovat kasino (2–4 pelaajaa, toimii hyvin kaksin), seiska (2–7), läpsy (2–8) ja monet tikkipelit – useimmat pelataan tavallisella 52 kortin pakalla. Osa peleistä on suunniteltu kahdelle ja osa mukautuu kahdelle pienin sääntömuutoksin, ja kaksinpeli on usein nopeampi ja taktisempi; yhden pelaajan vaihtoehto on aina pasianssi.

Kahdelle suunnitellut vs mukautetut pelit

Korttipelit kahdelle jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset toimivat luonnostaan kaksinpeleinä, toiset on alun perin tarkoitettu suuremmalle porukalle ja vaativat pieniä sääntömuutoksia kahdelle.

• Toimivat hyvin kaksin: kasino-korttipeli (kalastusmekaniikka sopii kahdelle), läpsy (reaktiopeli kahden kesken on nopeatempoinen), seiska (seitsemän kortin jako toimii sellaisenaan) ja monet tikkipelit.
• Mukautuvat kahdelle: paskahousu toimii kaksin mutta on parhaimmillaan isommalla porukalla; ristiseiska, uno ja mustamaija vaativat kahdella hieman erilaiset säännöt.

Parhaat korttipelit kahdelle

Nämä pelit toimivat kahdella pelaajalla tavallisella 52 kortin pakalla ilman erikoisvälineitä.

1. Kasino – kalastusmekaniikka on parhaimmillaan juuri kaksin, ja pistelasku pitää jännityksen loppuun asti.
2. Läpsy – kahden pelaajan reaktiokisa on nopeatempoinen ja sopii myös lapsen kanssa pelattavaksi.
3. Tikkipelit kaksin – kortinluku korostuu, kun vastustajia on vain yksi, joten pelit palkitsevat keskittymisestä.
4. Seiska – seitsemän kortin jako ja maan tai arvon mukaan lyöminen toimivat kaksin sellaisenaan, ja seiskojen maanvaihdot korostuvat.
5. Paskahousu – toimii kaksin samoilla säännöillä ja on nopeampi kuin isolla porukalla.

Kaksinpeleissä peli on usein nopeampi ja taktisempi, koska vastustajan kortteja on helpompi seurata. Jos pelaaja on yksin, pasianssi on luontevin valinta: aloita pasianssin säännöt -sivulta. Pelien tarkat säännöt vaihtelevat alueittain ja seurueittain, joten kaksinpelin muunnelmat kannattaa sopia ennen aloitusta.

Helpot korttipelit lapsille ja aloittelijoille

Helpoimpia korttipelejä lapsille ja aloittelijoille ovat läpsy (2–8 pelaajaa), seiska (2–7), mustamaija (3–5), paskahousu (2–6) ja uno (2–10) – useimmat pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ja uno 108 kortin erikoispakalla. Helppoja pelejä yhdistää vähäinen sääntömäärä ja selkeä mekaniikka: joko vältetään kortteja, kerätään niitä, ladotaan sarjoja tai päästään niistä eroon.

Miksi nämä pelit ovat helppoja

Lapsille ja aloittelijoille sopivissa peleissä sääntöjä on vähän ja ne on helppo oppia muutamassa minuutissa. Mekaniikka on yleensä yksi seuraavista.

• Reaktio: läpsy opettaa nopeutta ja tarkkaavaisuutta – käännä kortteja ja läpsäise pinoa, kun kaksi samanarvoista korttia osuu päällekkäin.
• Lyönti: mustamaijassa naapurin lyönnit kaadetaan korkeammilla korteilla tai valteilla, ja häviäjä on se, jolle patarouva jää; sääntöjä on silti vähän.
• Rakentelu ja heittely: ristiseiska palkitsee maakohtaisten sarjojen ladonnasta ja paskahousu korteista eroon pääsemisestä – kumpikaan ei vaadi pistelaskua.
• Skaalautuvuus: uno toimii eri-ikäisille ja sääntöjä voi yksinkertaistaa nuorimmille.

Yhden lapsen tai aikuisen viihdyttää myös pasianssi, joka opettaa loogista järjestelyä ja jonka säännöt löytyvät pasianssin säännöt -sivulta. Kaikkien pelien tarkat säännöt vaihtelevat perheittäin, joten lasten kanssa kannattaa sopia talon säännöt yhdessä.

Pelikohtaiset pikasäännöt

Tässä osiossa ovat lyhyet säännöt kahdeksalle suositulle pelille: paskahousu (2–6 pelaajaa), läpsy (2–8), seiska (2–7), ristiseiska (3–8), marjapussi (4), kasino (2–4), mustamaija (3–5) ja uno (2–10). Suomalaisten korttipelien säännöt vaihtelevat voimakkaasti alueittain ja seurueittain, joten alla kuvataan vain ydinmekaniikka; tarkat säännöt kannattaa sopia ennen peliä.

Paskahousu

Paskahousua pelaa 2–6 pelaajaa, usein parhaimmillaan noin 3–5 pelaajalla, tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Kyseessä on heittelypeli: tavoite on päästä ensimmäisenä eroon korteistaan pelaamalla pöytään edellistä korttia samanarvoinen tai korkeampi. Erikoiskorteilla on usein erityismerkityksiä – esimerkiksi kakkonen voi lyödä minkä tahansa kortin (ja sen päälle kelpaa yleensä vain toinen kakkonen) ja kymppi poistaa pinon – mutta nämä vaihtelevat. Viimeiseksi kortteja pitävä häviää ja on ”paskahousu”. Aloituskortista ja kakkosten merkityksestä on runsaasti talon sääntöjä (säännöt vaihtelevat alueittain).

Läpsy

Läpsyä pelaa 2–8 pelaajaa (yli neljällä kaksi pakkaa) tavallisella 52 kortin pakalla. Kortit jaetaan nurin päin, omia kortteja ei katsota, ja jokainen kääntää vuorollaan päällimmäisen korttinsa keskipinoon. Kun pinon päälle osuu kaksi samanarvoista korttia peräkkäin, pelaajat läpsäisevät pinoa kilpaa – alimmainen käsi voittaa koko pinon, ja tavoite on kerätä kaikki kortit itselleen. Kuvakortti velvoittaa seuraavan pelaajan kääntämään oman kuvakortin rajatuilla yrityksillä: jätkällä yksi, rouvalla kaksi, kuninkaalla kolme ja ässällä neljä – jos kuvaa ei tule, pinon vie kuvakortin lyöjä. Väärästä läpsäisystä annetaan yleensä kortti jokaiselle pelaajalle, ja kortitta jäänyt pääsee takaisin peliin onnistuneella läpsyllä. Amerikkalainen Slapjack, jossa läpsäistään vain jätkästä, on eri muunnelma (säännöt vaihtelevat seurueittain).

Seiska

Seiskaa pelaa 2–7 pelaajaa tavallisella 52 kortin pakalla (kuudella tai useammalla kaksi pakkaa). Kyseessä on heittely- eli karistuspeli samaa kansainvälistä perhettä kuin Crazy Eights: jokaiselle jaetaan seitsemän korttia, ja pinoon lyödään kortti, joka on samaa maata tai samaa arvoa kuin päällimmäinen. Seiskat ovat jokereita: seiskan lyöjä ilmoittaa, mitä maata seuraavaksi pelataan. Jos et voi pelata, nostat pakasta (yleensä enintään kolme korttia) ja sanot ”ohi”. Kun kädessä on enää yksi kortti, huudetaan ”lappu!”. Ensimmäisenä kätensä tyhjentävä voittaa. Peli tunnetaan myös nimillä lappu ja ruotsalainen rommi (säännöt vaihtelevat alueittain).

Ristiseiska

Ristiseiskaa (Sevens / Fan Tan) pelaa 3–8 pelaajaa tavallisella 52 kortin pakalla – ja se on eri peli kuin seiska. Kyseessä on latomis- eli rakentelupeli: koko pakka jaetaan, eikä kortteja lyödä pinoon vaan ladotaan pöytään maittain riveihin. Pelin aloittaa ristin seiskan haltija lyömällä sen pöytään, ja seiskoista rakennetaan samaa maata nousevia (8→K) ja laskevia (6→A) sarjoja. Sopiva kortti on pakko pelata; jos et voi pelata, jäät vuorolla väliin tai maksat sovitun pantin. Ensimmäisenä kätensä tyhjentävä voittaa (säännöt vaihtelevat alueittain).

Marjapussi

Marjapussi on tikkipeli neljälle pelaajalle kahtena parina vastakkain, ja se pelataan 36 kortin pakalla (kuutosesta ässään; myös 32 tai 28 korttia käy). Korttien järjestys on poikkeava: kymppi on toiseksi korkein (A, 10, K, Q, J, 9, 8, 7, 6). Valtti syntyy avioliitosta: tikin voitettuaan pelaaja voi ilmoittaa kädestään saman maan kuninkaan ja rouvan, jolloin siitä maasta tulee valtti. Pisteitä tuovat valtti, myöhemmät avioliitot, viimeinen tikki ja jaon voitto, joka ratkeaa mateilla eli tikkeihin kerätyillä ässillä ja kympeillä; pelin voittaa tasan 12 pisteeseen ensin yltävä pari (säännöt vaihtelevat alueittain).

Kasino

Kasino-korttipeli (Casino) on keräilypeli 2–4 pelaajalle tavallisella 52 kortin pakalla. Pöydälle käännetään kortteja, ja pelaaja kalastaa niitä kädestään: pelattu kortti kaappaa pöytäkortteja, joiden arvo tai summa vastaa sitä (esimerkiksi 8 ottaa pöydältä 5+3). Pisteitä kertyy kerätyistä korteista ja erikoiskorteista, ja eniten pisteitä saanut voittaa. Tämä on korttipeli, ei nettikasino – pelataan vain korttipakalla ilman rahapanoksia. Pistesäännöt ja kuvakorttien arvotus vaihtelevat (säännöt vaihtelevat alueittain).

Mustamaija

Mustamaija on perheklassikko 3–5 pelaajalle (onnistuu myös 2–6) tavallisella 52 kortin pakalla. Kyseessä on lyöntipeli, durakin sukulainen: jokainen saa viisi korttia, valtti käännetään esiin (pata ei kelpaa valtiksi), ja naapurille lyödyt kortit kaadetaan saman maan korkeammilla korteilla tai valteilla; kättä täydennetään viiteen niin kauan kuin pakkaa riittää. Patarouvaa eli ”maijaa” ei kaada mikään kortti, eikä sillä voi kaataa mitään – siitä pääsee eroon vain hyökkäämällä. Viimeiseksi kortteineen jäänyt häviää, ja maija on aina hänen kädessään. Peli on suosittu erityisesti perhepiirissä, ja siitä on runsaasti nimi- ja sääntövariaatioita eri puolilla Suomea (säännöt vaihtelevat alueittain).

Uno

Uno on 2–10 pelaajan heittelypeli, jota pelataan omalla 108 kortin erikoispakalla, ja se on yksi Suomen suosituimmista seurapeleistä. Tavoite on päästä ensimmäisenä eroon korteistaan, ja talon säännöt vaihtelevat seurueittain, joten yksityiskohdat kannattaa sopia ennen peliä.

Miten valitset sopivan korttipelin

Sopiva korttipeli valitaan neljän tekijän mukaan: pelaajamäärä (1 / 2 / seurue 3+), vaikeustaso (helppo vai taktinen), yleisö (lapset, perhe vai aikuiset) ja mekaniikka (yksinpeli, heittely, tikki vai keräily). Yhdelle paras valinta on aina pasianssi 52 kortin pakalla; isolle 3–10 hengen porukalle sopivat paskahousu, ristiseiska ja uno, kun taas taktiikkaa kaipaavat valitsevat marjapussin tai kasinon.

Valinta pelaajamäärän mukaan

• 1 pelaaja: pasianssi on luontevin valinta – aloita pasianssin säännöt -sivulta ja kokeile pasianssin variantit -sivun muunnelmia.
• 2 pelaajaa: kasino, läpsy, seiska ja monet tikkipelit toimivat hyvin kaksin; paskahousu mukautuu.
• Seurue (3+): paskahousu, ristiseiska, marjapussi (4) ja uno tuovat parhaan tunnelman isommalle porukalle.

Valinta yleisön ja vaikeustason mukaan

• Lapset ja perhe: läpsy, mustamaija, seiska ja uno ovat helppoja oppia ja nopeita pelata.
• Aloittelijat: paskahousu ja seiska eivät vaadi pistelaskua ja sujuvat heti.
• Taktiikkaa kaipaavat: tikkipelit kuten marjapussi ja keräilypeli kasino palkitsevat suunnittelusta.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä korttipelit ovat?

Korttipelit ovat korttipakalla pelattavia pelejä. Yleisin on tavallinen 52 kortin pakka, jossa on neljä maata (pata, hertta, ruutu, risti) ja 13 korttia maata kohden. Pelaajia voi olla yhdestä useaan, ja pelit jaetaan mekaniikan mukaan.

Mitkä ovat suosituimmat suomalaiset korttipelit?

Suosituimpia ovat pasianssi (yksinpeli), paskahousu, ristiseiska, seiska, läpsy, marjapussi, kasino ja mustamaija. Uno on suosittu erikoispakallaan, ja useimmat muut pelataan tavallisella 52 kortin pakalla. Ristiseiska ja seiska ovat kaksi eri peliä, vaikka nimet menevät helposti sekaisin.

Mitkä ovat parhaat korttipelit?

Paras peli riippuu seurueesta. Yhdelle paras on pasianssi, porukalle paskahousu ja uno, perinteisiä suomalaisia suosikkeja ovat ristiseiska, marjapussi ja mustamaija. Lapsille sopivat parhaiten läpsy ja seiska helppojen sääntöjen vuoksi.

Miten pasianssia pelataan?

Tunnetuimmassa Klondikessa 52 kortin pakka jaetaan 7 pelipinoon, joihin rakennetaan laskevia jonoja väriä vuorotellen. Kortit siirretään neljälle perustalle maittain ässästä kuninkaaseen. Täydet ohjeet ovat pasianssin säännöt -sivulla.

Mitä pasianssi tarkoittaa ja mistä nimi tulee?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa pakka järjestetään sääntöjen mukaan. Nimi tulee ranskan sanasta patience, joka tarkoittaa kärsivällisyyttä. Englanniksi peli tunnetaan nimellä solitaire (US) tai patience (UK).

Mitä eroa on Draw 1 ja Draw 3 -pasianssilla?

Käännä-1 (Draw 1) kääntää nostopakasta yhden kortin kerrallaan, jolloin jokainen kortti on saavutettavissa ja käytännön voittoprosentti on noin 40–45 %. Käännä-3 (Draw 3) kääntää kolme kerralla ja on selvästi vaikeampi, koska haluttu kortti voi jäädä kolmikon väliin.

Mitkä korttipelit sopivat parhaiten kahdelle pelaajalle?

Kahdelle sopivat hyvin kasino, läpsy, seiska ja monet tikkipelit; paskahousu toimii myös kaksin, ja ristiseiska vaatii kahdella oman muunnelmansa. Yhden pelaajan vaihtoehto on pasianssi. Kaksinpelin säännöt kannattaa sopia ennen aloitusta.

Mitkä ovat helpoimmat korttipelit lapsille ja aloittelijoille?

Helppoja ovat läpsy, seiska, mustamaija, paskahousu ja uno. Niitä yhdistää vähäinen sääntömäärä ja selkeä mekaniikka: kortteja kerätään, kaadetaan, ladotaan sarjoiksi tai niistä päästään eroon. Pistelaskua ei juuri tarvita.

Miten valitsen oikean korttipelin?

Valitse pelaajamäärän (1 / 2 / seurue), vaikeustason, yleisön (lapset vai aikuiset) ja mekaniikan mukaan. Yhdelle paras on pasianssi, kaksin kasino tai tikkipeli, lasten kanssa läpsy tai uno, isolla porukalla paskahousu.

Miten paskahousua pelataan kahdella pelaajalla?

Paskahousu toimii kaksin samoilla säännöillä kuin isommalla porukalla: kumpikin pyrkii pääsemään ensimmäisenä eroon korteistaan, ja viimeiseksi jäänyt on paskahousu. Kaksinpeli on nopeampi ja laskettavampi, koska pöytään pelatut kortit on helpompi muistaa.

Voiko ristiseiskaa pelata kahdestaan?

Onnistuu muunnelmalla: kumpikin saa oman käden ja osa pakasta jää nostopakaksi, josta nostetaan kortti aina, kun ei voi pelata. Sarjat rakennetaan normaalisti seiskoista ylös ja alas maittain. Perussäännöt on tehty vähintään kolmelle, ja parhaimmillaan peli on 4–6 pelaajalla.

Mikä on kakkosen ja kympin merkitys paskahousussa?

Monissa muunnelmissa kakkonen lyö minkä tahansa kortin – ja sen päälle kelpaa yleensä vain toinen kakkonen – ja kymppi poistaa koko pinon. Erikoiskortit vaihtelevat silti voimakkaasti seurueittain. Tavoite on päästä ensimmäisenä eroon korteista; viimeiseksi jäänyt on paskahousu.

Mistä ristiseiska aloitetaan?

Ristiseiskan aloittaa pelaaja, jolle on jaettu ristin seiska: se lyödään pöytään ensimmäisenä korttina. Seiskoista rakennetaan samaa maata nousevia (8→K) ja laskevia (6→A) sarjoja, ja ensin kätensä tyhjentävä voittaa (säännöt vaihtelevat alueittain).

Mikä kortti on mustamaijassa maija?

Maija on patarouva – pelin ainoa kortti, jota ei kaada mikään ja jolla ei voi kaataa mitään. Mustamaija on lyöntipeli, durakin sukulainen: viimeiseksi kortteineen jäänyt häviää, ja maija on aina hänen kädessään. Pelistä on runsaasti nimi- ja sääntövariaatioita eri puolilla Suomea.

Kuinka monta korttia korttipakassa on?

Tavallisessa pakassa on 52 korttia: neljä maata (pata, hertta, ruutu, risti) ja 13 korttia maata kohden ässästä kuninkaaseen. Jotkin pelit käyttävät supistettua pakkaa (36/32 korttia) tai erikoispakkaa, kuten Uno (108 korttia).

Mikä on tikkipeli ja mitä valtti tarkoittaa?

Tikkipelissä jokainen pelaa kierroksella yhden kortin (tikki), ja korkein johtomaan tai valtin kortti voittaa tikin. Valtti on maa, joka voittaa muut. Maapakko velvoittaa seuraamaan johtomaata, valttipakko pelaamaan valttia tietyissä tilanteissa.

Mitä korttipelejä voi pelata yhdellä 52 kortin pakalla ilman jokereita?

Esimerkiksi pasianssi (Klondike), paskahousu, seiska, ristiseiska, läpsy, kasino ja mustamaija pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Marjapussi käyttää supistettua 36 kortin pakkaa ja Uno omaa 108 kortin erikoispakkaansa.

Miten Kasino-korttipeli eroaa nettikasinosta?

Kasino on perinteinen keräilykorttipeli 2–4 pelaajalle, jossa kalastetaan pöytäkortteja summaamalla arvoja – ei rahapanoksia. Sitä pelataan vain korttipakalla, eikä sillä ole tekemistä rahapelaamisen kanssa. Pistesäännöt vaihtelevat seurueittain.

Eroavatko korttipelien säännöt alueittain?

Kyllä. Suomalaisten korttipelien säännöt vaihtelevat voimakkaasti alueittain ja perheittäin – lähes jokaisella seurueella on oma tapansa pelata. Yhtä kanonista sääntöä ei ole, joten talon säännöt kannattaa sopia ennen pelin aloitusta.

Lähteet: säännöt on koottu ja ristiintarkistettu vakiintuneista suomalaisista korttipelisäännöistä; pasianssin voittoprosentit perustuvat tunnettuihin ratkaistavuustutkimuksiin. Lue lisää: tietoa sivustosta. Päivitetty 10.7.2026 · Pasianssipeli-toimitus.